Haastajan asema sopi Kalevan Rastin miehille tämän vuoden 10milassa. Jo perinteeksi muodostuneella lauantain yhteislenkillä joukkue huokui hyväntuulisuutta ja odotti innolla viestiä, josta naisten kilpailun perusteella osattiin odottaa vaativaa suunnistusta ja vaihtuvia tilanteita. Etukäteen hyvää joukkuesuoritusta painottanut tiimi muotoili tekemisensä vielä konkreettisemmin naisten kilpailun jälkeen: Jokainen lähtee tekemään hyvää suunnistusta riippumatta tilanteesta. Sunnuntaiaamuna päättyneessä viestissä sijalle 5 päätynyt joukkue oli suoritukseensa tyytyväinen.

Lue kuvan alta, miten joukkueen viesti eteni.

 

Jan aloitti varmasti 

(sijoitus vaihdossa 6, ero kärkeen 0:45) Hallittu suoritus, olen tosi tyytyväinen, totesi Jan Prohazka osuutensa jälkeen. Koko osuuden kärkikahinoissa mukana ollut tsekki päästi Santerin kakkososuudelle hyvästä paikasta.

Santerin osuudella kärjessä ja takamatkalla 

(27, 7:05) Hyvän alun osuudelleen saanut Santeri vei KRn värit osuuden ensimmäiseen väliaikaan kärjessä. Kun ennakkosuosikin viittaa ei joukkueelle oltu etukäteen aseteltu, totesi tv-selostuskin, että kappas, täällä nämä ovat kuitenkin. Loppumatkasta väsymyksen myötä kärkivauhdista jäänyt Santeri ei henkilökohtaisesti iloinnut suorituksestaan, kun väsymyksen myötä myös suunnistus alkoi herpaantua. Aamuun mennessä joukkueen hyvä kokonaispanos oli haihduttanut suurimman harmituksen ja treenit jatkuvat yhtä kokemusta rikkaampana.

Philippe iloitsi roolistaan joukkueessa

(25, 7:21) Philippe sai keskittyä osuudellaan omaan suoritukseensa, sillä muita ei näkynyt menoa häiritsemässä. Mies kuvasi menoa teknisesti hyväksi yhtä rinnerastin virhettä lukuunottamatta. Lisäksi vuosia joukkueen runkoon kuulunut ranskalainen iloitsi erityisesti joukkueen kanssa vietetystä ajasta.

Kiril palasi joukkueeseen kahden vuoden tauon jälkeen

(20, 10:39) Pitkällä yöllä viestiä vienyt Kiril kuvasi putkiosuutta niin perustekemiseksi, ettei osannut juuri muuta osuudestaan kertoa. Mies osoitti hallitsevansa osuuden luonteen myös kahden vuoden tauon jälkeen.

Alkuun piti kiirettä, jotta tavoitin edellä menevät, sen jälkeen mentiin vielä kovempaa, kunnes saimme IFK Göteborgin kiinni. Sen jälkeen tultiin samaa matkaa, Kiril kertasi osuutta, jolta sijoitukset 2-27 vaihtoivat käytännössä yhdessä letkassa kärjen ollessa 10 minuutin karkumatkalla

Markuksen osuudella hajonnat purivat jälleen

(7, 9:35) Yötaituri Markus keskittyi ensimmäisten hajontarastien jälkeen omaan tekemiseen ryhmänsä keulapaikoilla. Sijalla 7 viimevuotisen loppusijoituksen tapaan vaihtanut yötaituri pohti tehneensä muutamia väätiä reitinvalintoja pidemmillä rastiväleillä.

Aaro huomasi tossun liikkuvan myös hiihtopohjilta

(4, 6:02) Lumiolosuhteiden, kilpailujen ja jalkavaivojen tuloksena hiihtokauttaan mahdollisimman pitkäksi venyttänyt Aaro yllättyi sijoituksestaan vaihdossa.

Alku hyvä. Parin minutin pummin keskivaiheilla rataa luonnollisesti harmittaa. Loppu tuli myös hyvin. Hauskaa oli juosta erilaista osuutta kuin monena aiempana vuonna.

Lauri luotti tekemiseensä putkipätkällä, ja muut tulivat perästä

(7, 9:49) Kevään pitkiä ja pimeitä öitä ei pidä aliarvioida, kommentoi Lauri kevään 10mila-leirin jälkeen. Mies toteutti ohjettaan ja piti vauhtia kuuden miehen letkassa.

Alussa oli epävarmaa, mutta puolen välin jälkeen tein enemmän töitä letkan kärjessä. Hyvin sujui, vaikka loppukirissä jouduin antamaan muutaman sijan

Miika vaihtoi seuraa ja roolia tyylillä

(4, 9:39) Pääasiassa aloitusosuuksia kasvattajaseuransa Angelniemen Ankkureiden väreissä juossut Miika, otti uuden roolin ilolla vastaan.

Hienoa oli. Alkuun ei kone käynnistynyt, mutta pikkuhiljaa lähti kulkemaan. Suunnistuksessa tein riskittömiä valintoja ja vaikeissa paikoissa maltoin varmistella.

Jan tyytyväinen menoonsa

(5, 13:55) KooVeen Timo Sildin kanssa näköyhteydessä alkupuolen osuuttaan edennyt Jan oli tyytyväinen osuuteensa, vaikka kertoi loppumatkan olleen fysiikan puolesta taistelua. Joitain pieniä virheitä tuli loppupuolella.

En oiken tiennyt, mitä odottaa, mutta kaiken kaikkiaan sekä oma suoritus että joukkueen esitys on iloitsemisen arvoinen.

Hannu kaipasi loppumatkasta rollaattoria avukseen

(5, 17:30) Ensimmäistä kertaa suurviestiä ankkuroinut Hannu hymyili kokemukselleen.

Yksin lähdin liikkeelle, enkä nähnyt muita matkalla. Sellainen suurviesti. Fyysinen vire oli ihan kelvollinen eikä virheitä juuri tullut. Alkuun meno oli ehkä hieman hätäisen oloista. Viimeisillä polkupätkillä rollaattori olisi ollut hyvä apuväline kun krampit alkoivat vaivata. Onneksi lopussa erot mahdollistivat sen, että ehjänä maaliin pääsy riitti. Tosi ylpeä olen meidän joukkueesta. Saavutettiin aika lailla maksimitulos tähän paikkaan

Antilla varma paikka Jukolaan

Nikolovin ohella joukkueeseen paluun teki vuonna 2013 viimeksi kokoonpanoon urheilijana kuulunut Antti Nurmonen. Kerrotun mukaan samoilla silmillä koko yön seurateltalla heilunut huoltaja sai kiitosta kisan jälkeen.

Sen lisäksi, että oli mukava saada Antti takaisin tiimiin, oli hän mies paikallaan. Kyllä Antin näytöillä paikka Jukolassa on varma, analysoi joukkueen ankkuri Hannu huollon edesottamuksia

Samaan hengenvetoon mies toivotti 10milasta poissaolleet takaisin remmiin, mutta muistutti että joukkueeseen on tunkua.

Uumiolin muutama viikko sitten Harjun Antin tapaan, että nuorisokaarti tulee ryminällä ja konkareiden on on pidettävä hatustaan kiinni. Niin näyttää tapahtuvan. Jukolassa meillä on useita hyviä joukkueita viivalla.

Savo-Karjalan Suunnistuksen pohjoiskarjalaisin voimin juossut joukkue keskeytti ankkuriosuudella, kun vielä juniorisarjassa suunnistavan Eppu Honkasen energiat loppuivat reilun 15 kilometrin osuudella kesken. Lopputuloksesta huolimatta joukkue iloitsi osallistumisestaan, sillä viestikokemusta jäi kotiin tuomisina kaikille.